keskiviikko 1. tammikuuta 2014

Toivotus vuodelle 2014

Hyvää tätä vuotta ja sen ensimmäistä päivää!

Vuosi sitten en tainnut uudenvuodenlupauksia tehdä. Olin niin väsynyt ja lopen uupunut. Nyt on taas se päivä, kun FaceBook ja netti ja kaikki on täynnä uudenvuodenlupauksia. On valettu tinaa ja luettu horoskooppeja, toivotaan ja ennustetaan mitä hyvää on luvassa. Onneksi jotkut jaksaa.

Elämäni on nykyään perin kummallista. Olen elänyt puolet siitä, mitä äitini. Yhteistä meille on se, että olemme molemmat eläkkeellä. Ja ei, äitini ei ole 120-vuotias, vain hieman yli puolet siitä.

Mitä vaikeasti (voi, niin monella tapaa vaikeasti!) sairas nuori eläkeläinen voisi toivoa uudelta vuodelta? Ettei vielä kuolisi? No, tuskinpa sitä armahdusta mulle suotaisiinkaan. Että vuosi olisi parempi kuin edellinen? Se ei ole edes kovin vaativa juttu, pelkään vaan, ettei minulle sitäkään suoda.

Jos saisin mitä vaan, mitä toivoisin? Toivoisinko olevani terve, rikas, nuorempi? Työkykyinen? En tiedä, minusta ainoa siunaus tässä sairastamisen suossa on ollut se, että minut on armahdettu työelämästä. En kaipaa sitä oravanpyörää hetkeäkään. Sitä kyllä kaipaan, että jaksaisin ja voisin tehdä edes niitä kivoja asioita joskus. Että tuntisin onnellisuutta.

Mä en taida jaksaa tänäkään vuonna tehdä uudenvuodenlupauksia. Vähän tekisi mieli yrittää luvata, että yritän keskittyä positiiviseen ja löytää jotain kivaa elämääni. Se on vaan toteutukseltaan haasteellista, koska mikä tahansa päivä voi tuoda tullessaan loputtoman uupumuksen ja mielentylsyyden, jolle en mahda itse mitään.

Mä en halua elää näin, en mä ole tälläinen! :(

-Konnis

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti