maanantai 30. joulukuuta 2013

Kaikki murusta alkaen eli matka masentuneesta sairaaksi - osa II

Olemme nyt siis siinä pisteessä, että työterveyslääkäri on tohtoroimisensa tohtoroinut ja nyt varmasti se, että luulen, etten ole kunnossa, tulee kuntoon. Hienoa, taas yksi potilas paketissa ja valmis.

Olen kuitenkin itse aivan varma, ettei asiaa ole kaivettu pohjia myöden. En vaan tiedä mitä tehdä! Päädyn voimaan huonosti kotona.

Sitten kaveri linkkaa FaceBookiin artikkelin:

http://www.magneettimedia.com/kakkostyypin-kilpirauhasen-vajaatoiminta/

Mieheni huomaa artikkelin ja lukee sen. Artikkelin oirelista on kuulemma kuin henkilökuvaus minusta. (Eikö ole imartelevaa? hammasongelmat, väsymys ja uupumus, ruoansulatushäiriöt, äänen käheys, lisääntynyt tulehdusherkkyys koko kehossa (myös Candida alpicans), psyykkiset ja tunne-elämän häiriöt, kuten huomiointikyvyn heikkous, ahdistus, masennus, muistihäiriöt, aineenvaihdunnan häiriöt, jotka johtavat useimmiten painonnousuun, lihashäiriöt, kuten ataksia, fibromyalgia sekä lihasheikkous, neurologiset häiriöt, kuten korvaongelmat (huonokuuloisuus, tinnitus, huimaus), päänsärky ja migreeni, MS-tauti ja kihelmöinti (tunnottomuus ja pistely), nivel- ja lihaskivut, hikoilun puute tai liikahikoilu, suvunjatkamisongelmat, synnynnäiset epämuodostumat, rinta- ja munasarjakystat, endometrioosi, lapsettomuus ja kuukautishäiriöt, hengitystieongelmat, kuten astma, iho-ongelmat, rakenneheikkouksia, kuten lohkeilevat kynnet ja huonolaatuiset hiukset, silmäripsien oheneminen ja katoaminen, lämmönsäätelyn häiriöt, kuten kylmät kädet ja jalat, alilämpöisyys, hiki ja vilu vuorottelevat ja lämmönsieto heikentynyt...). Mies sanoo, että lue nyt sinäkin! Minä luen ja tunnistan tosi monta juttua. Melkein herää jo toive, että olisiko se tässä. Mutta takaraivossa väikkyy se kilpirauhasarvo "erinomainen 0,8!". Se on tutkittu, sanon, ei voi olla. Soitan kuitenkin työterveyteen ja kysyn vielä tarkemmin. TSH 0,8 ja T4v on 13. Viitearvot 10-20. Niinkö!? Toivo herää taas. Kyselen, tietääkö kukaan, voiko olla kilpirauhasen vajaatoimintaa, jos vain T4v on alhainen. Saisi se kuulemma viitealueen yläkolmanneksessa olla, mutta ei tuo vajaatoiminnalta kuulosta, TSHkin noin hyvä. Ei sellaista olekaan kuin T4v:n vajaatoiminta, nauretaan. Ahaa. Masennun taas. Mutta mieheni on päättänyt, että me menemme nyt lääkärille. Mieheni valaa minuun pientä toivonkipinää.
 
 
Pelottaa mennä randomilla valitulle endokrinilogille, mutta ainakin tämä lupaa esittelytekstissään olla erityisen kiinnostunut kilpirauhassairauksista. Esitämme asiamme rauhallisesti ja mahdollisimman perusteellisesti. Kaikki nämä oireet on, sanotaan ja annetaan lista. Lääkäri kiinnostuu mistä lista on ja vaikuttaa innostuneelta. Kyllä minä helposti kokeiluun lääkkeen määrään, sanoo. Kun ei siitä haittaakaan voi olla. Kun kerran oireita on, voidaan kokeilla. Otetaan kuitenkin vielä kaikki kilpirauhasarvot ja soitan, kun tulokset on tulleet. Jos tulokset on rajoilla niinkuin nämä vanhat arvot niin voidaan sitä lääkitystä kokeilla. Tuntuu, kuin olisin pilven päällä, kun matkustamme kotiin. Heti huomenaamuna labraan, päätän.

Lääkäri soittaa, kertoo, ettei arvoissani ole mitään vikaa. Olen konsultoinut toista, erittäin kokenutta endokrinologia ja sinun kilpirauhasessasi ei ole pienintäkään vikaa, ei tarvetta koelääkitykselle. Sinulla voi olla kyllä raudanpuuteanemia, joten mene uudelleen työterveyslääkärillesi, olen laittanut hänelle tiedoksi, että suositan kattavasti rauta-arvojen tutkimista. Masennun taas. Että pitikin toivoa!
 
 

Muutaman päivän kuluttua saan kotiin kirjeen. "Potilas kuvailee kilpirauhasen vajaatoiminnan oireita..." "kilpirauhanen normaalin tuntuinen..." "kilpirauhasarvot kontrolloitu normaalit TSH 0,8, T4v 10 T3v 3,3" "Kilpirauhasessa ei elimellistä vikaa, ohjataan työterveyshuoltoon, suositellaan, että katsotaan ainakin rauta ja kortisoli" Alan googlata viitearvoja. Hetkinen! T4v on viitteen alarajalla ja T3v viitteen ALLE! Ja kilpirauhasessako ei vikaa!? Miten voi olla! Soitan lääkärille ja vaadin selitystä, miksi en saa koelääkitystä!? "Ei, kilpirauhasessasi ei ole elimellistä vikaa, TSH on aivan normaali. Kerroin jo, mitään muuta kilpirauhasen vajaatoiminnan muotoa ei ole, huuhaatiedettä tälläiset, että kehtaavatkin sotkea ihmisten päitä valheilla ja keksityillä sairauksilla. TSH nousee kilpirauhasen vajaatoiminnassa ja sinulla se on normaali. Kehoitan nyt vaan olemaan yhteydessä sinne työterveyteen, joskus raudanpuuteanemiassa on hyvin samanlaiset oireet kuin kilpirauhasen vajaatoiminnassa." Ei auta itku, ei kiukuttelu. On konsultoitu, ei voida nyt enää muuta. Myöntää lopuksi, että olisi myöntynyt kokeilulääkitykseen, jollen olisi näyttänyt sitä artikkelia, josta olin oirelistan ruksinut. Jos ei olisi konsultoinut. Mutta konsultoi, eikä voi enää kävellä korkeampiarvoisen yli. Selvä pyy. Eihän tässä enää muuta sitten, kiitos ja hei!



 
 
[Tätä on muuten tosi vaikea muistella ja kirjoittaa näin jälkikäteenkään. Ei löydy sanoja kuvaamaan sitä pettymystä, jota tuolloin tunsin, sitä uuvuttavaa voimattomuutta ja väsymystä ja epätoivoa. Mutta juttu jatkuu...]
 
 
En jaksa enää muuta kuin surffata netissä silloin kun en nuku. Luen kilpirauhasesta, en tule viisaammaksi, miten tämä on niin vaikeaa? Koska minun aivoni kuolivat? En tajua enää edes lukemaani. Liian monimutkaista, en pysty sisäistämään. Keksin hakea FaceBookissa kilpirauhasaiheisia ryhmiä. Lataan niihin kysymyksiä, mikä minulla on!? Voiko olla kilpirauhanen, vaikka tämä kaikki, mitä minulle on sanottu...!? Saan kohtalotovereilta monta vuodatusta, ei uskottu minuakaan. Luulotautisia ja masentuneita ollaan koko porukka lääkäreiden mielestä. Ei ihme, että voit huonosti, noilla arvoilla! Oletko kuullut sentraalisesta vajaatoiminnasta, viittaisi siihen. Uusia asioita tulee enemmän kuin ehdin lukea ja ymmärtää. Tajuan, että olen nyt jonkun todellisen tiedon äärellä. Tässä sairaudessa tieto on potilailla! Miten hämmentävää. Saan yksityisviestein vinkkejä, miten edetä. Olen menossa terveyskeskuslääkärilleni vielä viimeisillä voimillani. Kyselen, mitä kokeita pitäisi pyytää. Kirjoitan listaa paperille ja kiittelen potilastovereita. Lähtisikö tämä tästä aukeamaan?
 
Lääkäri terveyskeskuksessa kuuntelee kiinnostuneena, nyökyttelee, kyselee, onko minulla erityisiä huolia kun olen väsynyt, enkö nuku? No nukun, mutta silti väsyttää. Lihon vaan, en jaksa mitään. Olin kävellyt terveyskeskukseen (n. 2km matkaa) ja lihakseni tärisevät istuessani tuolissa lääkärin edessä. Huono kunto ja ylipainoa, sellaista se on, toteaa lääkäri pirteästi (alle 30-vuotias, mekon koko n. 34, pirteä kuin peipponen, varmaan käy jumpassa joka päivä). Määrätään nyt sulle kuule sellanen setti näitä kokeita, että ei jää epäselväksi onko se somaattista vai psyykkistä. Jos näissä ei mitään ole niin menet sitten sinne psykiatrille takaisin. Meillä on oikein kiva sairaanhoitajakin, jonka luona voi jonkun kerran käydä juttelemassa jos joku asia vähän painaa. Vähän painaa joo, tää sairaus, väsymys, entinen elämä, ajattelen. Siihen ei vaan valitettavasti sairaanhoitajat auta... Lähden vailla toivoa ja käyn seuraavana aamuna luovuttamassa 13 putkea verta laboratoriossa. Odotan soittoaikaa kuin kuuta nousevaa. Jatkan kilpirauhasaiheisten FB-ryhmien lukemista ja spämmäämistä. Alan sisäistää joitain asioita. Kaikkea ei kuitenkaan ole soveliasta huudella ääneen, huomaan. Alan saada yksityisviestejä, joissa minua ohjataan soveltuvampiin ryhmiin ja annetaan vinkkejä asioista, joista ei kaikissa ryhmissä saa puhua ääneen. Mitähän salaseurajuttua tämä kilpirauhassairaiden tieto oikein on? Opin ymmärtämään, että on koululääketieteen silmissä hyväksyttyjä hoitolinjoja ja kilpirauhassairauksia ja on vähemmän tunnettuja, tiedostavampien piirien silmissä tunnettuja ja hoidettuja tilanteita.


 
Vihdoin koittaa päivä, jolloin lääkärini soittaa minulle. Oikein on pirteä ääni ja reippaasti kertoo, kuinka koko setti kokeita voi vallan erinomaisesti, kyllä olisi nyt paikallaan, että käyt psykiatrilla, masennus on varmasti vaan nyt uusinut. Ei somaattista vikaa. En tiennyt, että voisin masentua jostain lausunnosta näin, vaikken edes odottanut mitään ihmeempää. Sisuunnun ja lähden hakemaan tulosteena verikoevastaukseni. Minähän selvitän itse ovatko ne ok! Kilpirauhasarvot ovat paremmat kuin ennen (TSH 1,1, T4v 14, T3v 3,7), mitä ihmettelen (sitten muistan, että join juuri Detox-kuurin, siinä oli ties mitä vihreää teetä ja merilevää, senhän oikein kehuttiin boostaavan kilpirauhasta ja aineenvaihduntaa). Kirjoittelen arvoja ryhmiin ja potilastoverit kehoittavat menemään toiselle lääkärille. Ferritiini onneton (lähestulkoon viitteen alarajalla), pyytämiäni muita rautakokeita ei oltu otettu kuitenkaan, B12 aivan liian alhainen, D-vitamiinitaso reilusti alle luuston hyvinvointiin vaadittavan rajan jne. Ja mitä se pirteä joka päivä jumpassa käyvä kukkakepin kokoinen lääkäri sanoikaan...?
 
Saan muutamia vinkkejä lääkäreistä ryhmien kautta ja yksityisviestein. Epäröin kenet valitsen. En halua valita taas väärin. En halua kuulla enää kertaakaan, että minun psyykessäni on vikaa. Haluan, että minua ymmärretään ja kuullaan. Varaan yhden ajan, mutta perun sen. Epäilen, ettei kemiat kohtaa kyseisen lääkärin kanssa. Selvitän, mitä pitäisi vielä tutkia, soitan MDD:lle ja saan kuulla, etteivät enää ilman lähetettä anna testejään. Surffaan netissä ja etsin sopivaa lääkäriä. Soitan yhdelle, saan kuulla, että seuraava vapaa aika VOI olla lokakuussa, pitäisi soittaa elokuussa uudelleen (elämme kesäkuuta). Anon, että voisin saada lähetteet MDD:n tutkimuksiin puhelimitse, olisivat sitten lokakuussa (sitten ainakin miljoonan vuoden päästä, minusta tuntuu) jo käytettävissä. Ei valitettavasti onnistu, ymmärrän kyllä, että voit huonosti, et ole ainoa, tarinasi on minulle tuttu, en voi kuitenkaan muuta. Olen pahoillani! No, ei se minua auta, itken puhelimeen ja puhelun jälkeen. Eikö tässä maailmassa ole lääkäriä, joka ymmärtäisi, ottaisi uusia potilaita ja jolle saisi aikoja? Ei tunnu olevan.

 
 
Luen lisää, kirjoittelen ja kyselen ryhmissä ja imen tietoa kuin kuiva sieni kosteutta. Tunnen tämän asian omakseni, TIEDÄN, että tästä on kyse. Vaan miten saisin ne tutkimukset, sen lääkärin? Luen rt3-muunto-ongelmasta, aivolisäkeperäisestä kilpirauhasen vajaatoiminnasta, lisämunuaisen uupumuksesta. Oirelistani sopivat kaikkiin paremmin kuin hyvin. Kyselen, onko lääkäriä, joka tietää lisämunuaisen uupumuksesta. Saan yhden nimen. Kyselen lisää, millainen lääkäri, uskallanko!? Onko siinä jotain vikaa, kun seuraava vapaa aika olisi ihan päivän-parin päästä? Voiko olla tottakaan? Päätän uskaltaa. Kerään itseni ja asiani ja suuntaan vastaanotolle. Lääkäri on vuoren kokoinen, hymyilee herttaisesti ja kuuntelee, ymmärtää, tietää, mistä puhun. Kirjoittaa lähetteen, sanoo, tämä on sellainen sairaus, joka me hoidetaan. Kun saadaan tulokset näistä kokeista niin se on pari pilleriä, helpoin tapa tehdä ihmisestä hetkessä onnellinen. Katson lääkäriä kiitollisena ja lähden kotiin onnesta itkien. Haen heti MDD:ltä testipaketit. Seuraavana aamuna käyn labrassa ja kilpirauhaspaneeli lähtee matkaan. Sylkitestin kanssa ei suju ihan niin helposti. Sen voi tehdä vain sunnuntaina tai maanantaina ja menee pari mahdollista päivää ohi, kun herään liian aikaisin tai nukahdan väkisin päiväunille. Lopulta saan sylkitestitkin matkaan ja kova odottaminen alkaa.

On kesä ja ihmiset energisimmillään. Minä laahustan päivästä toiseen kuin homehtunut tiskirätti. Nukun miltei vuorokaudet ympäri ja olen pahalla tuulella ja väsynyt kun olen hereillä. Kaikilla alkaa mennä hermo sairastamiseeni eikä minulla itselläni vähiten!

Lopulta tulokset tulevat ja saan kaipaamani todisteet. Olen oikeasti, fyysisesti sairas. Minulla on syy huonoon olooni, fyysinen syy! En ole luulosairas, en masentunut, minulla on rt3-dominanssi ja lisämunuaisen uupumus sekä kilpirauhasen vajaatoiminta. Asia on ihan selvä. Varaan heti ensimmäisen vapaan ajan lääkärilleni ja käyn onnellisena odottamaan sitä, että saan vihdoin hoitoa.
 
 
Hämmentävää, miten onnellinen ihminen voi olla saadessaan kuulla olevansa sairas. On ihan käsittämätöntä, etteivät lääkärit tunnusta kilpirauhasen vajaatoiminnaksi rajatapauksia, joissa vain yksi arvo on alle viitteiden tai kaikki arvot rajoilla. T3v:tä ei välttämättä edes vaatimalla saa terveyskeskuksen kautta mittautettavaksi, hyvä jos T4v:n. TSH ei välttämättä todellakaan kerro koko totuutta kilpirauhasen toiminnasta, se ei edes ole kilpirauhashormoni. TSH on aivolisäkkeen tuottama hormoni, joka ohjaa kilpirauhsen toimintaa. Aivolisäke tuottaa TSH:ta enemmän, jos kilpirauhashormoneista on pulaa ja vähemmän, mikäli hormoneja on riittävästi tai liikaa. Mikäli aivolisäke ei toimi normaalisti, se ei myöskään tuota TSH:ta käskyttämään kilpirauhasta ja kilpirauhanen ei tuota riittävästi kilpirauhashormoneja. Tästä syystä vajaatoimintaa voi olla, vaikka THS olisi jopa alhainen, kuten minulla. Lisäksi on myös tilanteita, joissa aivolisäke ja kilpirauhanen toimivat normaalisti, mutta syystä tai toisesta kilpirauhashormoneja on vain veressä, eikä riittävästi kudostasolla.

Seuraavaksi kirjoitan siitä, mitä hoitoa sain ja miten lääkärinmetsästykseni jatkuu... Tarina ei nimittäin suinkaan vielä tähän saanut onnellista loppua! Vielä nytkin tätä kirjoittaessani tilanteeni on ok, mutta hyvin epävarmalla pohjalla.


-Konnis

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti